Tänä aurinkoisena sunnuntaina pakattiin luistimet autoon ja haettiin serkun lapset luistelemaan. Viime luistelukerrasta olikin vierähtänyt jo vuosi jos toinenkin. Luistimet oli kuitenkin priimakunnossa eikä yhtään ruosteessa, vaikka pahoin sitä pelkäsinkin. Itse taisin olla enemmän ruosteessa. Ensimmäisen vartin jälkeen jalat huusi hoosiannaa, mutta tuli jäällä melkein tunti kohellettua. Mitä nyt välillä seisoskellen ja hammasta purren! :D
Täytyisi kyllä enemmän käydä luistelemassa. Se oli ainoa talviliikuntalaji, mikä on jäänyt positiivisena koulusta mieleen. Paitsi yläasteen luistelucooper. Sen haluaisin unohtaa. Ehkä opin vielä hiihdostakin tykkäämään joku päivä. Ehkä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti