Arielin uusi elämä

Tein superlöydön kirpputorilta: Ariel nuken! :)
Suurin osa tämän blogin lukijoista varmaankin ovat kuulleet tarinan, kuinka en pienenä tyttönä saanut Ariel nukkea ja siitä on jäänyt suuret "traumat". Niin suuret, että otin Ariel tatuoinnin joitakin vuosia sitten. 
Ei siitä oikeasti kauheita traumoja jäänyt, aiheesta on vain tullut ajan mittaan sisäpiirin vitsailu, mutta onneksi vihdoin löysin kauniin Arielin! :D



Hän oli aivan alasti ja poskessa oli pieni mustapää. Hiukset olivat suht koht hyvässä kunnossa. Onneksi ihmesienellä lähti poski puhtaaksi ja hiusten pesulla sain kutrit kuntoon. Hiuksia kun pesin ja harjasin, niin tuntui kuin olisi omia hiuksia käsitellyt. Punaiset ja takussa. :D



Uusia simpukoita ja pyrstöä kätköistäni ei löytynyt, mutta olen lapsena saanut lahjaksi Arielin yöpuku-setin, mihin kuuluu myös Sebastian-rapu ja sininen peili (peili on nyt jossakin niin hyvässä jemmassa, ettei se ole vielä löytynyt). Yöpuku oli täydellinen naku-Arielille!

40 asiaa: 29. Pelaa Monopolya (oikeilla säännöillä) äitin kanssa (check)

Viime viikon perjantaina pääsin ruksaamaan jälleen yhden asian 40 asiaa-listaltani, kun pelatiin äitin ja Mikan kanssa Monopolya oikeilla säännöillä. Äiti ei oo koskaan tykännyt kyseisestä pelistä, mutta nyt sain houkuteltua hänetkin mukaan. 

Ehkä oli pakko, kun tämä asia oli mun listalla! :)

Aina ennen ollaan pelattu "omilla säännöillä": jaettu tontit heti pelin alussa ja on pankkikin tainnut antaa vähän ylimääräistä rahaa. Myös toisilta pelaajilta tai pankista on saanut lainata rahaa (tai olla velkaa), kun on vararikossa. Mutta nyt oli ihan eri meininki! Nyt piti päästä juurikin siihen ruutuun minkä halusi ostaa, ja jos ei kiinnostanut, muut saivat ostaa tontin huutokaupalla. (Ihan uusi sääntö, vaikka vanha onkin!)  

 

Peli kesti noin pari tuntia ja itse asiassa oikeat säännöt olikin ihan simppelit. Ja äitikin jaksoi pelata! ;) Loppujen lopuksi kävi niin, että hävisin. Jouduin myymään kaikki taloni ja kiinnittämään tontit. Mika voitti ja äiti oli heti hyvänä kakkosena. 

Täytyisi pitää enemmän lautapeli-iltoja! Se olisi niin hauskaa vaihtelua. Mutta yritä nyt vuorotyössä sopia mitään säännöllistä. Ehkä joskus. :)

            

40 asiaa: 17. Ole maskottina (check)

Töissä tuli jokin aika sitten tilaisuus päästä maskotiksi ja tottahan toki olin heti vapaaehtoisena ilmoittautumassa mukaan. Eilen oli sitten se päivä, kun pääsin tositoimiin Kirjojen Yöhön Pekka Töpöhäntänä. :)

 

Puku oli söpö ja pehmeä, mutta todella kuuma. Hiki virtasi jo kun sitä puki päälle. Rankkaa hommaa tuo söpöily! Mietinkin, että miten urheilutapahtumien maskotit jaksavat juosta, hyppiä ja tanssia painavat ja kuumat puvut päällä, kun mun tuli hiki pelkästä kävelystä, heiluttamisesta ja lapsien (ja aikuisten) halailusta.

 

Sannalle kiitos kuvasta! :)

  Hikinoroista huolimatta, kokemus oli hauska ja olen valmis myös uudestaan hikoilemaan maskottina! Suosittelen myös muille. :)

2/40 asiaa listalta jo ruksattu!

Ylösalaisin ja uusi lempparipasta

No eihän tästä säännöllisesti blogiin kirjoittelusta ole taas tullut oikein yhtään mitään. En edes tiedä onko mulla enää lukijoita. Tai onko niitä edes ollut. ;)

Josko nyt skarppaisin.

Vuodenvaihteessa tein serkkuni innoittamana temppulupauksen, että opettelen seisomaan päälläni ennen kuin täytän 30. Viikonloppuna pääsin vähän harjoittelemaan ja aika hyvinhän se jo meni, vaikken ollut yhtään harjoitellut ennen tätä! Tekniikkaa pitää vielä vähän hioa ja tasan kuukausi olisi aikaa harjoitella.

Valmistin myös herkullista tomaatti-paprika-chorizo-pastaa ja siitä tuli kertaheitolla uusi lemppariruoka. Parasta tässä pastassa on se, että paprika-kastike valmistetaan itse ja se on tosi helppoa ja herkullista. Ohje on Kaappaus Keitiössä- ohjelmasta (minkä aikana tulee aina nälkä).

2015 ja "pikkuprojektit"

2015 on täällä!

Aina uuden vuoden tullen sitä haluaa tehdä lupauksia itselleen - ja miksei muillekin. Minä en niin lupauksista välitä, 

mutta joku projekti pitää aina olla käynnissä.  

Vuonna 2011 aloitin "365 days"- valokuvausprojektin ja otin itsestäni kuvan joka päivä. Klikkaa tästä, niin pääset katsomaan lopputuloksen. Heti tämän perään aloitin "365 feet"- projektin, jossa kuvasin jalkojani joka päivä! Kuvat löydät täältä. :)  Vuonna 2013 projektina oli kuvata kotia joka päivä. Kuvat löytyvät Instagramista häshtägillä #365inka. Viime vuonna minulla oli vain 100 päivän valokuvausprojekti Instagramissa häshtägillä #happyinka.

Tänä vuonna on siis aika taas aloittaa uusi valokuvausprojekti, koska elämä ei ole mitään ilman "pikku" projekteja ja niihin liittyvää jännitystä ja stressiä. ;) Uskaltaako joku muu mukaan?

365 päivää pelkkää Inkaa!

Saattaa olla jonkun mielestä ihan tyhmää (tai narsistista), mutta itse tykkään siitä, että saan myöhemmin katsella näitä kuvia ja nähdä muuttuuko sitä vuoden aikana jotenkin.

Sokerina pohjalla:

Aion myös aloittaa neuleprojektin ja vuoden lopussa valmiina pitäisi olla peitto.

Saas nähdä miten rouvan käy.

Toivottavasti pysytte matkassa mukana ja aina silloin tällöin heitätte kommentilla! :)

Throwback Thursday: Joulu 1988 (ja vähän 2014)

Vuonna 1988 olin 3-vuotias (3,5 tarkalleen) ja näköjään saanut paketteja aikas mukavasti. Muistan edelleen kuinka kiva oli leikkiä meikkipäällä, pianolla ja omalla pikku Singerillä! Kaksi viimeisintä ovat vieläkin jossain tallessa. Piano oli Barbie-leikeissä usein kenkäkaupan hylly. Koskettimien päälle sai mukavasti kaikki kengät esille ja siitä asiakkaiden oli niitä helppo ostaa. 

Tänäkin vuonna sain aika paljon paketteja, mutta en ehkä kuitenkaan niin paljon mitä 26 vuotta sitten. Nykyään lahjojen antaminen on minulle tärkeämpää kuin niiden saaminen. Vaikka on paketteja kiva avata, sitä en kiistä. ;)

Joulun 2014 perheselfie. Tästä täytyy ottaa perinne. :)

Mun oma joulukalenteri

Joulukuun alussa minulle tuli paketti, mitä en osannut ollenkaan odottaa. Sain ihka oman joulukalenterin Saksasta! :)

Kalenterista on tullut kaikkia lempparijuttujani mm. Pezejä, 

Ariel- joulupallo ja Nutellaa.

Tässä ensimmäiset 15 "luukkua".

Ariel pääsee koristamaan joulukuusta, herkut menevät parempiin suihin ja Pezit olohuoneen hyllyille (tarttis vaan ostaa taas uusi hylly, alkaa olemaan täyttä Pezien kerrostaloissa!).

On kyllä ihan mieletöntä, että on näin ihania ystäviä, jotka jaksavat piristää harmaata arkea ja tekevät tälläisiä yllätyksiä. Onneksi minulla on sellaisia elämässäni jokunen <3

Katrin: Danke für die Überraschung! :)

Throwback Thursday : Särkänniemi

Särkänniemestä olisi vaikka kuinka throwback thrusdayhin kuvia, mutta tämän päivän Särkkisreissu on menneeltä kesältä. Se olikin tämän kesän ainoa käynti; viime vuonna siellä tulikin vierailtua useammin syystä nimeltä kausikortti. :)

Troika: Särkänniemen hauskin ja pelottavin laite.
 Ainakin mun mielestä.

Tänä vuonna vein serkkuni tytön, Alman, synttärilahjaksi hurvittelemaan Särkänniemeen. Hän joutui jonkin verran odottamaan lahjan saamista, koska synttärit olivat jo helmikuussa.

Viimein heinäkuussa päästiin lahjan makuun ja kesäpäivä oli täynnä aurinkoa, laitteita ja hauskuutta.

Kotimatkalle mukaan tarttui söpö vihreä pehmolelu :)

Throwback thursday: Hauskat häät Saksassa

Reilu vuosi sitten meidät kutsuttiin vieraiksi aitoihin saksalaisiin häihin. Saksalainen kirjekaverini Tine meni naimisiin Torsteninsa kanssa. Olemme kirjoitelleet Tinen kanssa yli kymmenen vuotta ja nähneetkin monia kertoja vuosien aikana. Hänestä on tullut yksi parhaista ystävistäni, vaikka asummekin niin kaukana toisistamme.

Matkasta hääpaikalle olisi kerrottavaa vaikka kuinka paljon, mutta tiivistetään asia siihen, että saksalaiset junat eivät olleet sinä päivänä sitä kuuluisaa "tarkkuutta", vaikka muuten maassa kaikki toimii suhteellisen hyvin. Onneksi ehdimme kuin ehdimmekin häihin vielä edellispäivän puolella eikä jääty jumiin Leipzigiin. (Kuuluisasta Leipzigista olisi myös tarina kerrottavana, mutta jääköön se johonkin toiseen torstaihin.) 

Häät olivat persoonalliset -aivan kuten hääpari- ja niistä jäi oikein ihana muisto. Ilmeisesti kaikki tiesivät keitä me ollaan, mutta me ei tunnettu oikein ketään. Tässä kohtaa voisi sanoa, että olo oli kuin apinalla sanonnassa "Apinan tuntee kaikki, mutta apina ei tunne ketään".

Juhlissa päästiin myös hassuttelemaan oikein kunnolla. :)

Minun olisi vissiin pitänyt kirjoittaa tämä teksti Saksaksi, mutta vielä en siihen kykene vaikka joka torstai olen tunneilla käynytkin. ;)

Danke für die Hochzeit T & T.

(Is this correct?)

Pariisilainen ravintola

Aikuiset on terveitä kun ne leikkii!

Ylläoleva Lego on ollut haaveissa jo pidemmän aikaa ja nyt se on meidän!

Aluksi se piti ostaa vasta ensi kevään Pariisin matkalta, mutta onneksi Lego tuli hankittua jo nyt. Paketille olisi tarvinnut ihan oman matkalaukun! ;)

Ensimmäinen kerros ravintolaa on jo valmis ja se sisältää hurjan määrän hauskoja yksityiskohtia. Vai mitä tykkäätte kalkkunasta, kosinnasta tai roskiksesta hiirineen?

Huikeeta

Perjantai oli mitä mukavin päivä pitkään aikaan.

1. Mulla oli vapaapäivä ja lähdin heti aamutuimaan Helsinkiin.

2. Tapasin ruotsalaisen kirjekaverini Malinin. Olemme kirjoitelleen melkein yhdeksän vuotta ja vihdoin meillä oli tilaisuus tavata ihan oikeasti. Tack Malin! :)

 

4. Backstreet Boys. Tarvitseeko sitä jotenkin selitellä?

Ehkä parilla syrämmmmellä <3 <3 <3 <3 <3

5. Sain jakaa keikkahulluuden ystävien kanssa. 

Siitä ei oikein perjantaita voi pistää paremmaksi!

Luistinkerho

Tänä aurinkoisena sunnuntaina pakattiin luistimet autoon ja haettiin serkun lapset luistelemaan. Viime luistelukerrasta olikin vierähtänyt jo vuosi jos toinenkin. Luistimet oli kuitenkin priimakunnossa eikä yhtään ruosteessa, vaikka pahoin sitä pelkäsinkin. Itse taisin olla enemmän ruosteessa. Ensimmäisen vartin jälkeen jalat huusi hoosiannaa, mutta tuli jäällä melkein tunti kohellettua. Mitä nyt välillä seisoskellen ja hammasta purren! :D

Täytyisi kyllä enemmän käydä luistelemassa. Se oli ainoa talviliikuntalaji, mikä on jäänyt positiivisena koulusta mieleen. Paitsi yläasteen luistelucooper. Sen haluaisin unohtaa. Ehkä opin vielä hiihdostakin tykkäämään joku päivä. Ehkä.

Aikuiseksi opettelua osa 1

Ystäväni on joskus sanonut, että kun täyttää kolmekymmentä, niin pitää alkaa käyttämään huulipunaa. Onneksi mulla on vielä vähän aikaa matkaa tähän uuteen ja ihmeelliseen vuosikymmeneen, mutta päätin repäistä ja ostin eilen itselleni ihka ensimmäisen huulipunani (Lumenen Smile Booster). Tai itseasiassa kaksi. En osannut päättää kumman haluan. En ole oikeastaan koskaan tykännyt käyttää paljon meikkiä saati olla "turhamainen", mutta nyt täytyy myöntää, että huulipuna tekee ihmeitä! Olo tuntuu paljon pirteämmältä, kun peilikuvasta katsoo takaisin punaiset huulet. Suosittelen lämpimästi! :)

 

Tästä se aikuiseksi opetteleminen lähtee. 

Koskaan en kuitenkaan aio kasvaa aikuiseksi, mutta voihan sitä aina leikkiä. ;)

p.s. Pakko hehkuttaa myös täällä Lauri Mikkolan Euroviisubiisiä.

Ei tota heppua turhaan kutsuta Suomen Justin Timberlakeksi.