Banaaniletut

Meidän taloudessa heitetään joka viikko mustia banaaneita roskiin, koska se koostumus sellaisenaan ei vaan enää nappaa. (Hyi meitä!)

 Olen joskus kuullut banaaniletuista, mutta vasta tänään googletin ohjetta, koska keittiöstä löytyi jälleen kerran kaksi tummaakin tummempaa banaania. Kävi ilmi, että banaaniletuthan on maailman helpooimmat valmistaa!

2 banaania

2 munaa

hyppysellinen vanilliinisokeria

rasvaa paistamiseen

 

Banaanit olisi pitänyt soseuttaa sauvasekoittimella, mutta kyllä taikinasta ihan sopivaa tuli käsipelilläkin. Pieniä sattumia jäi, mutta ei se makuun vaikuttanut! 

Näistä meinaan tuli mun uusia lemppareita! :)

Pakkasesta äitin keräämiä mustikoita päälle ja kylkeen lasillinen maitoa. Nam!

Huikeeta

Perjantai oli mitä mukavin päivä pitkään aikaan.

1. Mulla oli vapaapäivä ja lähdin heti aamutuimaan Helsinkiin.

2. Tapasin ruotsalaisen kirjekaverini Malinin. Olemme kirjoitelleen melkein yhdeksän vuotta ja vihdoin meillä oli tilaisuus tavata ihan oikeasti. Tack Malin! :)

 

4. Backstreet Boys. Tarvitseeko sitä jotenkin selitellä?

Ehkä parilla syrämmmmellä <3 <3 <3 <3 <3

5. Sain jakaa keikkahulluuden ystävien kanssa. 

Siitä ei oikein perjantaita voi pistää paremmaksi!

Siniveristä seuraa

Meillä kävi viikonloppuna maailman söpöin Rinssi vierailulla!

Kirppiskierroksesta hän ei ehkä välittänyt niin paljon kuin äitinsä ja "tädit". Mutta kuka nyt välittää istua rattaissa sisällä. Vaikka välillä se voisi olla kivaa, jos joku vaan työntelisi paikasta toiseen, eikä itse tarvitsisi tehdä mitään. ;)

Herkkujakin syötiin. Tein ensimmäistä kertaa Vadelmaista suklaakakkua, missä on mutakakkupohja ja vadelmajuustokakku-päällinen. Ja kakku onnistui melkein yhtä hyvin kuin Strömsössä, vaikka tekovaiheessa tuntui ettei tästä tule yhtään mitään. Voin siis taputtaa itseäni olalle. Hyvä minä.

Rinssin äiti toi meille Pupuneidin hedelmärakeita. Iiiik! Tätien all-time-favourite pääsiäiskarkkeja! Kiitos Niina!

 

Perjantaina ollaankin sitten jännän äärellä. Kaksi sanaa: Backstreet Boys!

Ja on sitä odotettukin! :D

Keskiviikkoillan leipomukset: maailman rumimmat mokkaneliöt

Heti otin omasta haasteesta kiinni ja leivoin! 

Tai "leiposin" niinkuin mulla on tapana sanoa. ;)

Mitään uutta en kyllä kokeillut.

Ja lopputuloksesta tuli ehkä rumimpia mokkaneliöitä ever. Yritin sitten vaahtokarkeilla ja Hariboilla koristella tekelettä, mutta tiedä nyt sitten tuliko siitä yhtään parempi. Maku on kyllä kohdillaan!! Nyt vaan kun joku vielä tulisi syömään nuo 19 jäljellä olevaa palaa...

Hitsi kun on tää talviloma, niin ei voi leipomuksia töihin kiikuttaa!! :D

Loma loma loma loma loma

Kuva tosi vanha, mutta aika edustava ;)

 Talviloma. Ihan parasta!

Loma alkoi mukavasti Ystävänpäivänä kera rakkaan ystävän (kuvassa vasemmalla), jo perinteeksi muodostuneen lomanaloitushampparitreffien ja elokuvan merkeissä. Seura oli parasta, hamppari hyvää ja elokuva Philomena yllätti positiivisesti. Joten lomanaloitus oli ainakin loistava.

  Heti lauantaina päästiin uudestaan herkuttelemaan 8-vuotissynttäreille. Oli taas Pätsiniemen hurjien äippä laittanut parastaan. Nam nam! Voi kun itsekin jaksaisi leipoa vähän useammin. Ja lähinnä kokeilla uutta! Ehkä mun pitää ottaa itselleni taas uusi haaste ja leipoa joka kuukausi joku uusi juttu ja kirjoittaa siitä tänne...katsotaan...

Sunnuntaina pääsinkin sitten siniveriseen seuraan, kun kävin kumartamassa Rinssille. Hän on siis ystäväni iiiiiihana vauva. Tästä tapaamisesta ei ole kuvamateriaalia, mutta ehkäpä parin viikon päästä saadaan jotain tännekin, koska Rinssi on tulossa kylään! 

Käykää sillä välin piipahtamassa Rinssin äidin blogissa.

Lomasuunnitelmia me ei tälle lomalle tehty. Yleensä ollaan lähdetty johonkin reissuun (lue: Berliiniin), mutta tänä vuonna päätettiin pysyä kotona. Telkkari on ollut auki melkein 24/7. Olympialaiset rules! Ihan oikeesti! Mietin jo tuossa, että missä lajissa edustan Suomea vuoden 2018 talviolympialaisissa. Curling on nyt viemässä voiton. Myös kelkkailua mietin. Mutta sitten kun luin, että seuraavat kisat ovat Etelä-Korean PyeongChangissa, suunnitelmat kariutuivat. Syyt: 1. Etelä-Korea on ihan liian kaukana, en jaksa lentää niin kauaa ja 2. Ei sellaiseen paikkaan voi lähteä, mitä ei osaa lausua!

Vuoden 2022 Talviolympialaisiin olenkin jo ihan liian vanha. Lähempänä neljääkymmentä kuin kolmeakymmentä, joten mun urheilu-ura ei nyt saanut potkua. Koska pienempää tavoitettahan ei voi sallia kuin Olympialaiset.

Jep jep. Loma olisi huomenna puolivälissä ja oikein mitään ei ole saatu aikaiseksi. Tai no, sain mä siivottua vaatekaapin ja katsottua kauhean kasan kirppisvaatteita. Nyt ne vaatteet on kasassa tossa maassa. Jos vaikka ne saisi vietyä loppuloman aikana kirppikselle, niin voisi sanoa saaneensa edes jotain aikaiseksi. :D

 

p.s. Sipuli voitti mut tänään. 

Mutta huomatkaa kulmakarvat! Ne on tänään nypitty. Ja sattui niin himskutisti. Mielummin käyn hammaslääkärissä.

Luistinkerho

Tänä aurinkoisena sunnuntaina pakattiin luistimet autoon ja haettiin serkun lapset luistelemaan. Viime luistelukerrasta olikin vierähtänyt jo vuosi jos toinenkin. Luistimet oli kuitenkin priimakunnossa eikä yhtään ruosteessa, vaikka pahoin sitä pelkäsinkin. Itse taisin olla enemmän ruosteessa. Ensimmäisen vartin jälkeen jalat huusi hoosiannaa, mutta tuli jäällä melkein tunti kohellettua. Mitä nyt välillä seisoskellen ja hammasta purren! :D

Täytyisi kyllä enemmän käydä luistelemassa. Se oli ainoa talviliikuntalaji, mikä on jäänyt positiivisena koulusta mieleen. Paitsi yläasteen luistelucooper. Sen haluaisin unohtaa. Ehkä opin vielä hiihdostakin tykkäämään joku päivä. Ehkä.

Aikuiseksi opettelua osa 1

Ystäväni on joskus sanonut, että kun täyttää kolmekymmentä, niin pitää alkaa käyttämään huulipunaa. Onneksi mulla on vielä vähän aikaa matkaa tähän uuteen ja ihmeelliseen vuosikymmeneen, mutta päätin repäistä ja ostin eilen itselleni ihka ensimmäisen huulipunani (Lumenen Smile Booster). Tai itseasiassa kaksi. En osannut päättää kumman haluan. En ole oikeastaan koskaan tykännyt käyttää paljon meikkiä saati olla "turhamainen", mutta nyt täytyy myöntää, että huulipuna tekee ihmeitä! Olo tuntuu paljon pirteämmältä, kun peilikuvasta katsoo takaisin punaiset huulet. Suosittelen lämpimästi! :)

 

Tästä se aikuiseksi opetteleminen lähtee. 

Koskaan en kuitenkaan aio kasvaa aikuiseksi, mutta voihan sitä aina leikkiä. ;)

p.s. Pakko hehkuttaa myös täällä Lauri Mikkolan Euroviisubiisiä.

Ei tota heppua turhaan kutsuta Suomen Justin Timberlakeksi.